Kategoria: Ratkaisut

OKV: hallintolain mukainen viivytyksetön vastaaminen koskee myös tietopyyntöjä

Tämä on tärkeä kanteluratkaisu, koska siinä muistutetaan yhdestä olennaisesta asiasta: vaikka julkisuuslaki antaa 14 vrk tiedonluovutukselle, ovat perustuslain 21 §:n ja hallintolain vaatimukset viivytyksettömälle asioinnille hallintoasioissa (joita tietopyynnötkin ovat!) edelleen voimassa!

KHO:2017:82 yrityksen salaushalu ei syy salaamiselle

Toimittaja Tommy Pohjola sai lopulta KHO:n kautta, vuosien hallinto-oikeudenkäynnin käynnin jälkeen HKL:n ja Siemensin Länsimetron rakentamiseen liittyvään riitaan liittyviä asiakirjoja. Tämä oli käsittääkseni ensimmäisiä julkisuuslain mahdollistamia asiakirjapyyntöjä Länsimetroon liittyen sekä ennakkotapaus, jonka mukaan yrityksen salassapitotahto ei ole ratkaisevaa asemaa asiakirjan julkisuutta päätettäessä.

KHO: lehti-ilmoitusta ei ollut olemassa, joten asiakirjaa ei voinut luovuttaa eikä veroja periä

KHO 10.3.2017; Taltionro 1113; Dnro 1531/1/16; Julkaisematon 14.3.2017

A Oy on pyytänyt saada Verohallinnolta kopiot lehti-ilmoituksista, joita yhtiötä koskevassa verotarkastuskertomuksessa UUSVYVE2009T45 on käytetty maa-alueen käyvän vuokran arvon määrityksessä.

Verohallinnon Uudenmaan verotarkastusyksikkö on päätöksenään 30.3.2015 todennut, että se ei anna pyydettyjä kopioita.

Päätöksen perustelujen mukaan yhtiölle on jo 8.1.2015 päivätyllä kirjeellä ilmoitettu, ettei kyseisiä kopioita voida lähettää, koska niitä ei ole säilytetty. Kyseisiä lehti-ilmoituksia ei ole aikoinaan liitetty tarkastuskertomukseen eikä asiakas ole niitä myöskään silloin vastineessaan pyytänyt. Lehti-ilmoituksia ei ole muutenkaan arkistoitu eikä useita vuosia jälkeenpäin voida tietää, mistä ilmoituksista on tuolloin ollut kyse.

Hallinto-oikeuden kanta oli, että koska kyseisiä asiakirjoja ei viranomaisella ollut, ei julkisuuslakia voitu täten soveltaa. KHO:n lisäys asiaan oli, että: ”Perustellusti voidaan todeta, että pyydettyä asiakirjaa, johon verovelvollisen omaisuuden vieminen on perustunut, ei ole ollut todellisuudessa olemassakaan. Verotus on perustunut viranomaisten lainvastaiseen menettelyyn.”

KHO: Kopioita ei tarvinnut ottaa kymmenistä asiakirjoista

Diaarinumero 1482/1/16 (Julkaisematon)

A oli 26.1.2015 sähköpostiviestillä pyytänyt, että hänelle toimitetaan kaikki hänen työsuojeluasiassaan vuosina 2007–2015 käsillä olleet asiakirjat, päätökset, valmisteluasiakirjat, kaupungin sisäinen ja ulkoinen sähköpostikirjeenvaihto ja puheluiden referaatit.

Tietopyytäjä oli pyytänyt asikirjoista kopioita saamatta niitä. Pyytäjälle annettiin mahdollisuus tutustua aineistoon viranomaisessa ja tämän olisi pitänyt riittää. Lisäksi puheluiden referaatteja ei ollut olemassa, joten julkisuuslaki ei koskenut niitä.

Mielenkiintoista oli, että hallinto-oikeudessa valittaja joutui pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan, mutta KHO:ssa ei, koska: ”Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.”

Oikeusasiamies: asiakkaan tiedusteluihin on vastattava

eoah 1514/2016 Suurlähetystön lainvastainen menettely viisumiasian oikaisuvaatimuksen käsittelyssä

Suurlähetystön päätös perustui virheelliseen tietoon – viranomaistoiminnan julkisuuden kannalta mielenkiintoista oli seuraava:

3.2 Tiedusteluihin vastaaminen

Suomen suurlähetystö on lisäksi toiminut virheellisesti, koska kantelijan kysymyksiin ja tiedusteluihin ei ole vastattu.

Hallintolain 8 § mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Kantelija kirjoittaa, ettei ole saanut suurlähetystöstä vastauksia viisumiasiaa koskeviin kysymyksiinsä. Kantelija on viestissään 6.4.2016 myös ulkoasiainministeriölle kirjoittanut, ettei Suomen suurlähetystö Pristinassa Kosovossa vastaa hänen tiedusteluihinsa. Ulkoasianministeriön kansalaisuuspalvelut yksiköstä on vastattu kantelijalle viisumia koskevasta menettelystä 8.4.2016. Vastauksessa todetaan, että Suomen Pristinan suurlähetystö tulee vastaamaan omalta osaltaan esitettyihin kysymyksiin. Ulkoasianministeriön edustustolta saaman selvityksen mukaan edustusto ei ole voinut ajan kulumisen ja edustuston henkilöstövaihdosten vuoksi varmistua, onko edustusto vastannut kantelijan asiaa koskeviin kysymyksiin.

Ulkoasianministeriö ja edustusto pahoittelevat, mikäli kantelijan tiedusteluun ei ole epähuomioissa vastattu. Ulkoasianministeriö kiinnittää jatkossa edustuston huomion asiakasviesteihin vastaamiseen hallintolain 8 § edellyttämällä tavalla. Näkemykseni mukaan viranomaisen pitää pystyä selvittämään, mitä tiedusteluita viranomaiselle on saapunut ja mihin niistä on vastattu riippumatta henkilövaihdoksista.

KHO: AVI ei saanut vain hylätä valtakirjaa – ei muotovaatimuksia

Julkaisemattomassa ratkaisussa

KHO 12.4.2017 T 1722

Avi jätti antamatta asiakirjoja henkilöä koskien, vaikka asiakirjapyynnön yhteydessä esitettiin valtakirja. Mikäli valtakirja ei olisi riittänyt asiakirjapyynnön toteuttamiseen, olisi pitänyt tehdä vielä lisäselvitys.

”Suostumukselle ei ole julkisuuslain 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty muotovaatimuksia, mutta suostumuksen on kuitenkin oltava nimenomainen.”

Asia palautettiin viranomaiselle uudelleen ratkaistavaksi.

KHO Liski vs. Verohallinto (kaksi ratkaisua)

Muu päätös 1782/2017

http://kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1492500328117.html

Suoraa lainausta ratkaisusta:

Toimittaja Jarno Liski on Verohallinnolle 1.10.2013 esittämässään 20-kohtaisessa tietopyynnössä pyytänyt tietoja ja asiakirjoja, jotka liittyvät Verohallinnon toimintaan Liechtensteinissa sijaitsevissa pankeissa olevien suomalaisten tilinhaltijoiden tietojen käsittelyssä.

Verohallinto on päätöksellään 31.10.2013 siitä lähemmin ilmenevillä perusteilla hylännyt tietopyynnön.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on Jarno Liskin Verohallinnon päätöksestä tekemän valituksen johdosta antamallaan valituksenalaisella päätöksellä, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, oikeuttanut Liskin saamaan tiedon seuraavista asiakirjoista

Muu päätös 1783/2017

http://kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1492500896809.html

Suoraa lainausta ratkaisusta:

Toimittaja Jarno Liski on 5.2.2014 pyytänyt saada eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialta Verohallinnon apulaisoikeusasiamiehelle asiassa dn:o 4103/2/13 antaman lausunnon ja selvityksen Verohallinnon suorittamista toimenpiteistä liittyen Liechtensteinissa toimivan LGT-pankin suomalaisiin asiakkaisiin.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 7.2.2014 siirtänyt asiakirjapyynnön Verohallinnon ratkaistavaksi.

Verohallinto on päätöksellään 21.2.2014 antanut Liskille eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle antamansa lausunnon siltä osin kuin siihen ei Verohallinnon käsityksen mukaan sisälly verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa säädettyä tietoa tai sellaista tietoa, joka on julkisuudessa olleiden tietojen perusteella yhdistettävissä apulaisoikeusasiamiehen selvityspyynnössä yksilöityjen verovelvollisten verotus-, verovalvonta- ja rikosilmoitusmenettelyyn Verohallinnossa.

Verohallinto on hylännyt asiakirjapyynnön kokonaisuudessaan lausunnon liitteenä olevan verotarkastusyksikön selvityksen osalta.