Julkisuuslain mukaiset tietopyynnöt ovat oiva journalistinen tiedonhankintamenetelmä, jolla toimittaja voi hankkia viranomaisaineistoa uutistyönsä raaka-aineeksi.
Viranomaisten asiakirjatiedoilla journalisti voi muun muassa:
- Paljastaa merkittäviä uutisaiheita
- Varmistaa muualta saatuja uutisvihjeitä
- Tarkistaa faktojen paikkansapitävyyttä
- Löytää tärkeitä yhteyksiä kerrottaville asioille
- Kuvata ja selvittää viranomaisratkaisujen ja -asioiden taustoja ja kehittymistä
Lainsäädännön perusteella tietopyytäjän ei pitäisi tarvita tehdä muuta kuin sanoa viranomaiselle haluavansa jonkun viranomaisen asiakirjan. Viranomaisen pitäisi neuvoa ja opastaa, soveltaa lakia oikein, edistää julkisuusperiaatteen toteutumista sekä toimia ripeästi. Valitettavasti viranomainen ei aina osaa tai halua toimia kuten pitäisi.
Tietopyyntöongelmat hidastavat ja estävät tiedonsaantia erityisesti viranomaistahojen kiusallisiksi kokemista asioista. Siksi ne osuvat uutistyön kovimpaan ytimeen, eli ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin. Opiskelemalla julkisuuslain mukaisten tietopyyntöjen tekemistä ja niihin liittyviä tekijöitä journalisti voi parantaa tiedonsaantiaan juuri tällaisista aiheista.
Voidakseen hyödyntää tietopyyntöjä tehokkaasti, on tietopyytäjän ymmärrettävä tiedonsaantioikeuksiensa perusteet ja niiden toimintalogiikka. Nämä tulevat julkisuuslainsäädännöstä, ja siksi tämä opas lähtee liikkeelle lainsäädäntö edellä ja etenee sieltä käytäntöön.
Oppaassa on useassa kohdassa tiivistelmiä korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien sekä laillisuusvalvojien (eduskunnan oikeusasiamies sekä valtioneuvoston oikeuskansleri) ratkaisuista. Julkisuuslain soveltamisessa on ollut useita harmaita alueita, joita on ratkottu oikeudessa tai kanteluiden kautta. Nämä tapaukset toimivat esimerkkeinä, mutta myös ennakkotapauksina, jotka ohjaavat lainsäädännön soveltamisen tulkintaa.
Sisällysluettelo:
Julkisuuslaki.net 