7. Tietopyyntötaktiikoita ja viranomaisten likaisia temppuja

Luvussa 4 käsittelimme ongelmia, joita viranomaisilla on tietopyynnöissään. Ne perustuvat kaikki havaintoihimme tutkimuksissamme ja ovat ymmärtääksemme perusluonteelta tahattomia. Sen sijaa tässä alla luettelen toimittajien kokemia viranomaisten tekemiä, epäasiallisia toimia joiden tarkoituksena on vaikeuttaa tai estää lainmukainen tiedonluovutus sekä joitakin toimittajien vastaliikkeitä näihin.

Viranomainen leikkii tyhmää

Helpoimpia ja ongelmallisimpia keinoja, joilla viranhaltija voi kieltäytyä luovuttamasta julkisia tietoja on tyhmän esittäminen. Viranhaltija ”tulkitsee” lakia siten, että kieltäytyy tiedonluovutuksesta. Mikäli toimittaja haluaa kyseenalaistaa tämän ratkaisun, on hänen valitettava päätöksestä hallinto-oikeuteen. Tämä kuitenkin vie paljon aikaa ja todennäköisesti vie uutiselta terän. Hallinto-oikeus voi kumota viranomaisen ratkaisun ja palauttaa sen viranomaiseen uudestaan tehtäväksi, eli asiasta ei edes seuraa mitään seuraamuksia viranomaiselle.

Törkeääkin törkeämpi viranomainen voi valittaa hallinto-oikeuden ratkaisusta vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ja erittäin viheliäinen viranomainen on KHO:n ratkaisun saatuaan tuhonnut pyydetyt tiedot vanhentuneina.

Aineiston tuhoaminen

Viranomaisten on arkistonmuodostussuunnitelmassaan asetettava määräajat eri asiakirjatyyppien säilyttämiselle. Viranomainen voi asettaa esimerkiksi monelle selvitysaineistolle, laskelmalle tai arkaluonteiselle tiedolle mahdollisimman lyhyen säilytysajan ja tuhota tiedot heti tilanteen tullen. Mikäli tietoon tehdään tietopyyntö, voidaan tiedonluovutusta pitkittää kielteisellä päätöksellä ja oikeustapauksella ja tuhota tiedot määräajan kuluttua umpeen ennen tiedon luovutusta.

Aineiston saastutus

Osittaissalaamispykälä estää tätä toimenpidettä tehokkaasti, mutta viranomainen voi istuttaa piilotettavaksi aiotun asiakirjatiedon joukkoon tietoa, joka estää asiakirjan luovutuksen.

Tahallinen osittainen tiedonluovutus, ”rat game”

Klassinen, maailma tunnettu viranomaisten likainen peliliike on jättää olennaisia asiakirjoja tai sivuja pois luovutettavasta tietomassasta.

Viranomainen pelaa aikaa

Toimittaja etsii tietoa uutistyön tueksi, mikä tarkoittaa sitä, ettei tietopyyntöön ole paljon aikaa hukattavaksi. Viranomainen voi pitkittää vastausta, ”hukata” pyynnön, kysyä tarkentavia kysymyksiä, tehdä kielteisen päätöksen väärin perustein jne.

Viranomainen hävittää tiedon

Valitettavasti Suomessa voi hävittää lain perusteella pysyvästi säilytettäväksi tarkoitettuja asiakirjoja (kuten ministerien kalentereja) ilman minkäänlaisia seuraamuksia kenellekään.

Toimittajien vastatoimia

Tietopyyntö moneen paikkaan yhtä aikaa

Monessa viranomaisessa ei kirjata tietopyyntöjä. Näin ollen moneen paikkaan organisaatiossa lähetetystä tietopyynnöstä ei tieto kulje. Pahimmassa tapauksessa viranomainen kuluttaa turhassa, päällekkäisessä työssä veronmaksajien rahaa. Parhaassa tapauksessa toimittaja saa tietoja toiselta laitaa viranomaista, kun asiasta päättävä viranhaltija yrittää itse tietoja perusteetta pimittää.

Piilottelu ja nimettömyys

Koska viranomaisella on useita keinoja estää tiedonluovutusta vailla seuraamuksia, voi varsinkin tutkivalle journalistille olla usein viisasta pysyä nimettömänä ja huomaamattomana mahdollisimman kauan tiedonhankinnassaan, yrittäen kerätä hakemansa tiedot ensin jostain muualta kuin mistä varsinaisesti kuuluisi. Kenellä muulla viranomaisella voisi olla samat asiakirjat?

Diaarit, listaukset

Mikäli toimittaja epäilee viranhaltijan jättävän jotain asiakirjoja luovuttamatta, voi hän pyytää diaariotteen tai luettelot asiaan liittyvistä asiakirjoista ja tarkistaa itse ainakin otsakkeet.

Pyydetään ”kaikki” asiakirjat

Joskus toimittaja pyytää kaikki asiakirjat tietystä aiheesta, koska ei halua paljastaa tarkkaa asiakirjaa tai tietoa, jota etsii. Valitettavasti tämä voi mahdollistaa sen, että viranhaltija laskuttaa laillisesti ylimääräisestä työstä, mikäli tiedunkeruu on erityisen vaivalloista.

Vuodot

Mikäli viranomainen toimii hyvin härskisti vastoin julkisuuslain henkeä, saattaa joku viranomaisessa työskentelevä vuotaa asiakirjatiedot toimittajalle.

Tietopyyntö-PR

Toimitusten lakimiesten ja päätoimittajan pitäisi tehdä jatkuvaa suhdetoimintaa julkisuuslain edistämiseksi: tämä tarkoittaa kannanottoja päätoimittajayhdistysten kautta, keskusteluja paikallisten johtavien virkamiesten kanssa, ongelmallisten tietopyyntöjen hoitamista suorittavien toimittajien puolesta sekä hallinto-oikeusvalitusten sekä virkarikossyytösten nostamista väärinkäytöksissä toimittajan puolesta, jotta toimittaja voi keskittyä uusiin juttuihin ja toimituksen manageriaalinen puoli pitää huolen, että viheliäinen virkamies ei pääse kuin koira veräjästä.

Mediapeli

Oleellisena osana tietopyyntö-PR:ää on väärinkäytöksiä tekevän viranomaisen toiminnan tuominen päivänvaloon uutisten, pääkirjoitusten ja kolumnien kautta. Tämä on toimittajan vallankäyttöä yleisön eduksi ja valistamiseksi viranomaisen väärinkäytöksistä.


EDELLINEN: 6. Miten viranomaisten pitäisi viestiä tietopyyntötilanteessa