4.4 Tiedonluovutus:

Erottelen yleensä viranomaisen vastauksen sekä tiedonluovutuksen –ne kun ovat usein kaksi eri asiaa: vastaus on ensimmäinen aihetta käsittelevä viesti, jossa yleensä kerrotaan asian käsittelystä ja kerrotaan jo viranomaisen ratkaisu pyynnön julkisuudesta. Tämä viesti on enemmän hallintolain velvotteiden ja hengen mukainen. Tiedonluovutus on sitten itse tieto esimerkiksi liitetiedostoina tai tiedonantona, mahdollisesti jonkun muun kuin varsinaisen asiaa käsitelleen viranhaltijan toimesta.

Tiedottamisen puute:

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta keskittyy viranomaisten olemassa oleviin tietoaineistoihin eli viranomaisten asiakirjoihin. Mutta viranomaisella on myös velvollisuus antaa tietoja niitä pyytävälle keskeneräisissä asioissa (JulkL 19 §)sekä tuottaa ja jakaa tietoa sellaisesta aihepiiristä, jonka tietää yleisöä kiinnostavan (JulkL 20 §). Tiedon antaminen on tärkeää, jos esimerkiksi jokin valmisteleva työryhmä, joka ei ole varsinainen toimielin, valmistelee merkittävää yhteiskunnallista asiaa. Tällaisen väliaikaisen toimielimen asiakirjat kun tulisivat julkiseksi vasta asian käsittelyn jälkeen varsinaisessa elimessä (esim. lautakunta tai kunnanvaltuusto) (JulkL 6 §). Moni viranomainen joko luovuttaa tiedot tai pitää kaikki tiedot pukahtamatta itsellään.

Neuvonnan puute:

Joidenkin viranomaisten vuorovaikutuskyvykkyys on heikkoa. Kuitenkin hallintolain 8 § määrää viranomaiset neuvomaan heillä asioivia, mikäli he tarvitsevat apua hallintoasioissa, kuten esimerkiksi miten haluttu tietopyyntö tehdään onnistuneesti tai  mistä löytyvät yhteystiedot oikeiden viranhaltijoiden löytämiseksi.

Osittainen tiedonluovutus:

Merkittävimpiä epäkohtia tiedonluovutuksissa on osittaiset tiedonluovutukset. Viranomaiset eivät anna kaikkea pyydettyä tietoa, vaan esimerkiksi vain osan siitä, jonka ovat helposti löytäneet tai joka on vastaan tullut siinä lyhyessä ajassa, jonka he tietopyyntöön vastaamiseen käyttävät.

Perustelematon luovuttamatta jättäminen:

Julkisuuslain mukaan viranomaisen on kerrottava syyt, mikäli hän ei jotain tietoa anna (JulkL 14 §). Kuitenkaan kaikki eivät näin toimi tai sitten esimerkiksi ilmoittavat vain syyksi pykälän 24 § tarkentamatta, mitä kohtaa laista ja millä perusteella salaus koskee. Toisaalta muuten luovutetusta tiedosta on voitu poistaa tietoja, kuten henkilöiden nimiä, vailla mitään mainintaa syistä. Julkisista tiedoista ei saa poistaa mitään ilman lakiin pohjautuvaa, julkilausuttavaa perustetta.

Viranomaisratkaisun kyseenalaistamattomuus:

Julkisuuslain mukaan kertoessaan kielteisestä ratkaisusta tiedonluovutukseen viranomaisen on myös tiedusteltava, haluaako tietopyytäjä asian viranomaisen ratkaistavaksi. Tämä tarkoittaa virallisen kielteisen päätöksen laatimista viranomaisessa. Ilman kielteistä päätöstä tietopyytäjä ei voi valittaa ratkaisusta hallinto-oikeuteen. Kielteisen päätöksen saaminen on oikeusturvalle merkittävää.


EDELLINEN: 4.3 Käsittely:

SEURAAVA: 4.5 Laskutus: